maanantai 14. huhtikuuta 2014

Suklaa-banaaninamut



Pääsiäinen lähestyy ja sehän tarkoittaa taas suklaan kulutusjuhlaa. Suklaamunien sijaan tehtailin banaanitäytteisiä namusia, jotka voi halutessaan muotoilla myös munan mallisiksi. Tuo Cocovin banaanijauhe on ihan hillittömän hyvää! Täyte saa makunsa siitä, mutta jos jollekin ei banaani maistu, voisi sen tilalta varmaankin käyttää jotain marjajauhetta.


Suklaa-banaaninamut

Täyte: 
1 dl cashew pähkinöitä
3 taatelia pilkottuna + ½ dl vettä liotukseen
2 rkl lucumaa
1 rkl carob-jauhetta
1 kookosjauhoa
1 rkl sitruunamehua
1 tl vaniljaa
1 tl kanelia
ripaus laatusuolaa
½ dl kookosöljyä

Suklaa:
1½ dl kaakaovoita rouheena
1 rkl kookosöljyä
2 rkl agavea / hunajaa / palmusokeria
1 dl raakakaakaojauhetta
½ dl lucumaa
ripaus laatusuolaa
1 tl vaniljaa
1 tl soijalesitiiniä
(1 rkl macaa, jos haluaa)

Liota cashew-pähkinöitä runsaassa vedessä vähintään 4 tuntia. Pilko taatelit ja liota ½ desissä vettä muutama tunti. Liotuksen jälkeen valuta pähkinät ja soseuta ne sauvasekoittimella taatelien + liotusveden kanssa tasaiseksi. Sulata kookosöljy ja sekoita kaikki loput ainekset tasaisesti pähkinä-taateli -seokseen. Laita jääkaappiin kymmeneksi minuutiksi. Tämän jälkeen ota teelusikalla taikinasta nökäreitä ja muotoile haluamasi mallisiksi, asettele leivinpaperille ja laita namut pakastimeen ainakin 20 minuutiksi. Tee sillä välin suklaa: 
Sulata rasvat vesihauteessa ja lisää kaikki loput ainekset huolellisesti sekoitellen.

Ota kunnolla jähmettyneet namuset pakkasesta ja dippaile sulaan suklaaseokseen. Voit jähmettää suklaakerroksen saaneet namut taas pakkasessa ja dipata uudelleen niin usein kun suklaata riittään. Laita vielä jääkaappiin kymmeneksi minuutiksi.


tiistai 8. huhtikuuta 2014

Mitä meille syötetään ja miksi?



Liityin jokunen aika sitten Blogat-palveluun ja osallistuin kampanjaan, jota varten sain Atena Kustannukselta arvostelukappaleen Susanna Kovasen ja Harri Lapinojan uutukaisesta kirjasta Ruokapyramidihuijaus - Mitä meille syötetään ja miksi?. He kirjoittavat myös saman nimistä blogia. Teoksen aihepiiri on kiinnostava ja ajankohtainen, mutta myös paljon jo puhuttu ja esilläkin ollut. Aihe tosin on sellainen, ettei siitä ehkä voi puhua liikaa.


Ruokateollisuus on tuttu sana, mutta todellisuudessa siihen liittyy paljon sellaista, mistä kuluttajalla ei ole tietoakaan. Mistä tietää, mihin uskoa, kun elämme keskellä ristiriitaisiakin ravitsemusviestejä ja muotidieettejä? Kuka päättää siitä, mitä me syömme? Ruokapyramidihuijaus pyrkii kertomaan, miten ruokateollisuus ja ravitsemustiede vaikuttavat jopa huomaamatta valintoihimme. Lisäksi teos kehottaa arvioimaan ruokateollisuutta ja ravitsemusviestejä kriittisesti. Nykyaikainen tapa suhtautua ruokaan on yksipuolinen ja jopa ruoanlaitto on unohtumassa kiireisen elämän varjoon. Toisaalta syöminen ei ole enää vain syömistä, vaan myös ravintoaineiden ja energiasisällön tietoista tarkkailua, mikä aiheuttaa monille niin fyysisiä kuin psyykkisiäkin oireita. Ruoalla pyritään hallitsemaan omaa kehoa. Usein tämä yksilötasolle keskittyminen vie tilaa laajemmalta näkökulmalta. Yhteiskunnallisella tasolla puhutaan esimerkiksi ruoan riittävyydestä. Jako yksilön ja yhteiskunnan tasolle on kuitenkin keinotekoinen, sillä ruoka on osa kulttuuria. Yksilöt ovat osa yhteiskuntaa ja vaikuttavat valinnoillaan sen toimintaan.

Kirja jakautuu kolmeen lukuun. Ensimmäinen, Suuri Ruokahuijaus, valottaa ruokateollisuuden ja ravitsemustieteen mutkia. Jälkimmäinen ei suinkaan ole tieteen ihanteiden mukaisesti objektiivista, vaan siihen ovat kytköksissä niin elintarviketuottajat kuin suuret ketjutkin. Toinen luku, Ruokamyytit, purkaa erilaisia ruokaan liittyviä myyttejä, kuten vähärasvaisten tuotteiden tai maidon terveellisyyttä, kaloriteoriaa sekä suomalaisen ruoan laatua ja rehtiä kaupustelua. Kolmas luku, Miten tästä eteenpäin?, on se minua eniten kiinnostanut, sillä se käsittelee konkreettista valinnantekoa ruokateollisuus- ja ravitsemusviidakossa. Kirjan ulkoasu mukailee hauskasti elintarvikepakkauksen tai -mainoksen grafiikkaa. Teksti on sujuvaa, mutta hieman propagandamaista: lyhyitä, ytimekkäitä virkkeitä ja luettelointia. Paikoin lukeminen on ehkä hieman raskasta vahvan asiapitoisuutensa vuoksi, mutta toisaalta kiinnostavaa tekstiä tulee kahmineeksi huomaamattaankin.

Ruokapyramidihuijaus on lohdutonta tykitystä ruokateollisuuden nykytilasta ja historiastakin. Ehdottoman mielenkiintoinen ja ajankohtainen teos. Epätoivoon vaipumisen sijaan olisikin tärkeää keskittyä siihen, mitä valinnoillamme voimme tehdä. Mitkä ovat ne arvot, joita voimme ja haluamme ostoskäyttäymisellämme tukea? Teoksen lopussa on selkeä ohjeistus jokaiselle: kun valitsee aitoja, mahdollisimman vähän prosessoituja perusraaka-aineita ja eettisesti tuotettua ruokaa, joka sopii omalle elimistölle ja pitää ruokavalion sekä elämäntavat monipuolisina, nautiskelee ja on onnellinen, ei voi mennä kovin pahasti pieleen.


*Arvostelukappale saatu Atena Kustannukselta.*

torstai 3. huhtikuuta 2014

Kookosjugurtti

Muistatteko vielä pähkinäjugurtin? Olen taas innostunut hapattelemaan omat jugurttini ja tehnyt muutamia eriä kookosmaidosta. Siitä tulee ihanan pehmeän makuista ja sileää jugea! Kookosmaidon tulisi olla mahdollisimman sileää koostumukseltaan, ja tähän tarkoitukseen olen havainnut parhaimmaksi Santa Maria -merkin maidon. Lisäksi olen jatkanut sitä yleensä makeuttamattomalla (luomu)soijamaidolla, joka hieman keventää lopputulosta. 


Kuten aina jugurtin teossa, on hygienia ehdottoman tärkeää. Lasipurkit siis kannattaa kiehauttaa ja muutenkin käyttää vain puhtaita välineitä.

Kookosjuge

2 dl kookosmaitoa
1-1½ dl soijajuomaa tai muuta kasvimaitoa tai kookosmaitoa
1 maitohappobakteerikapseli

Kaada maidot kiehautettuun lasipurkkiin ja ripottele sekaan maitohappobakteerikapselin (kamala sanahirviö :D) sisältö. Sekoita hyvin, maidonvaahdotin on tähän täsmäase! Sulje kansi kevyesti ja laita esimerkiksi uuniin hapattumaan noin vuorokaudeksi. 
Maustamisvinkki: Cocovin uudella banaanijauheella saa jugurttiin todella herkullisen twistin! Tulee ihan mieleen banaaniviilis, joita lapsena syötiin. :)


maanantai 24. maaliskuuta 2014

Melkein minestrone

Nojoo, talven selkä on taittunut aikaa sitten ja samalla myös se kuumien keittojen kovin sesonki. Toisinaan (oikeastaan aika usein) inspiraatio keittiössä ei seuraakaan niitä tiettyjä päiviä tai aikoja, ja toisaalta opiskelijabudjettikin lyö joskus ehtonsa eteen. Tämän keiton kaksi kulmakiveä ovat edullisuus ja ravitsevuus. Arkiruokaa parhaimmillaan.


Tomaatti-kikhernekeitto (3-4 annosta)

1 sipuli
4 valkosipulin kynttä
2 porkkanaa
2 dl kikherneitä (keitettyinä)
1 prk tomaattimurskaa
mieleistä spagettia/pastaa (minulla mustapapu)
3-5 dl vettä
1 rkl kookosöljyä
mausteita: kurkumaa, musta- ja valkopippuria, chiliä, basilikaa, suolaa
ripaus kanelia

Kuori ja silppua sipulit. Sulata kookosöljy kattilassa ja laita sipulit kuullottumaan siksi aikaa, kun viipaloit porkkanat. Kääntele sipuleita välillä. Lisää porkkanat, kikherneet, kurkuma, chili ja kaneli. Hauduta miedolla lämmöllä kymmenisen minuuttia, välillä sekoitellen. Lisää tomaattimurska ja muutama desi vettä, kuumenna kiehuvaksi ja jatka hauduttelua noin 15 minuuttia. Pieni spagetit sekaan ja keitä vielä sen verran, että ne kypsyvät. Lisää loput mausteet.


Sentään jossakin asiassa olen ennemminkin etuajassa kuin jälkijunassa. Nimittäin:


Ah, vihdoin sitä saa!

tiistai 18. maaliskuuta 2014

Joensuun paras kahvila: Houkutus

 
Kaikkia houkutuksia ei tarvitse vastustaa. Etenkään tätä nimenomaista. Hassua, että asun toista vuotta täällä Pohjois-Karjalassa, mutta vasta nyt saan kirjoitettua ensimmäisen arvion kotikaupunkini kahviloista. Muuttosyksynä ensimmäinen tehtävänihän oli etsiä kaupungin parhaat lattet ja cappuccinot, ja salapoliisityö toi ihan kohtuullisen hyvin tulosta - ainakin kahdesta kahvilasta erikoiskahvit saa soijajuomaan ja vitriinistäkin vegaanista purtavaa. Houkutus on niistä toinen.


Kenellekään ei kai pitäisi tulla yllätyksenä, miten paljon rakastan kahviloissa norkoilua.. Sittemmin Houkutuksesta tuli kantakahvilani. Suosittuna lounaspaikkana klo 12 ei ole rauhallisin mahdollinen aika kahvitella, mutta jo tunnin jälkeen pahin ruuhka hellittää. Pöytiä on kyllä useita, mutta niin on kävijöitäkin. Vitriinit notkuvat toinen toistaan herkullisempia leivoksia ja valikoima vaihtelee usein. Erikoiskahvit tehdään itse ja soijajuomasta täytyy kustantaa 50 sentin lisä. Opiskelijakorttia vilauttamalla saa kahveista kuitenkin -10% alennuksen. Pyydettäessä tiskin alta saa myös vegaanista ja gluteenitonta suklaamoussekakkua, joka on ihan mielettömän hyvää! Jäätelöaltaassakin on muistaakseni Tofulinen jäätelöä (saatan horista omianikin) ja paria sorbettia, jotka taitavat olla vegaanisia. En ole tarkistanut asiaa. Lisäksi vegaanisia voileipiä pitäisi saada pyynnöstä, mutta niitä en ole maistanut. 


En valehtele, kun sanon, että tästä kahvilasta saa koko Joensuun parhaat cappuccinot. Lattet ja muut kahvit ovat tasaisen hyviä melkein missä tahansa, mutta cappuccinosta huomaa heti, osaako barista hommansa vai ei. Maun lisäksi olen ehdottoman tarkka juoman kuumuudesta (onko mitään tylsempää kuin jo matkalla pöytään jäähtynyt cappuccino?), cremasta sekä höyrytetystä maidosta, ja tiukan yhden naisen tuomariston mukaan Houkutuksen cappuccinoa ei ole voittanutta. 


Jos ikinä eksytte tänne syrjäisen Pohjois-Karjalan metropoliin, älkää jättäkö Houkutusta välistä.

tiistai 11. maaliskuuta 2014

Red velvet protein bars


Joitain viikkoja sitten tehtailin jälleen proteiinipatukoita, tällä kertaa hieman toiseen tapaan kuin aiemmin. Aiemmat patukat ovat olleet pitkälti siemen-kuivahedelmä-proteiinijauhe -pohjaisia, kun taas tällä kertaa siemenet ja kuivahedelmät puuttuivat täysin. Niiden sijaan massa koostui punajuurisoseesta ja jauheista. Ohjeen löysin jo aikaa sitten jostain blogista, josta sen kirjoitin sitten ylös, mutta alkuperäinen lähde on unohtunut. Täytyy sanoa, että siemenillä ja kuivahedelmillä saa paljon helpommin käsiteltävän ja koossapysyvämmän lopputuloksen aikaiseksi, mutta suklaakuorrutteen ansiosta nämäkin pysyvät ihan kasassa. Aika lailla kaikkia lempiaineksiani nämä sisältävät: maapähkinävoita, kaakaota ja punajuurta.


Punajuuri-maapähkinävoi-suklaa-proteiinipatukat
(noin 7 patukkaa)

1 keskikokoinen keitetty punajuuri
1 dl kookosjauhoa
1 dl raakakaakaojauhetta
0,75 dl maapähkinävoita
½ - 1 dl vettä tai mantelimaitoa
1 tl ceylon kanelia

kuorrutukseen tummaa suklaata tai raakasuklaata

Soseuta punajuuri sileäksi, sekoita huoneenlämpöinen maapähkinävoi tasaisesti sekaan. Lisää jauheet ja neste, sekoita hyvin. Muotoile massasta patukoita tai painele leivinpaperilla vuorattuun leipävuokaan. Tarvittaessa lisää nestettä tai kuivia aineita. Laita jääkaappiin tai pakastimeen jähmettymään muutamiksi tunneiksi tai yön yli. Jos käytit leipävuokaa, viipaloi terävällä veitsellä patukoiksi, kuorruta sulatetulla suklaalla ja jähmetä jälleen jääkaapissa tai pakastimessa.


keskiviikko 5. maaliskuuta 2014

Kuningatarkakku


Pari päivää ennen ystävänpäivää tuli viisi vuotta täyteen seurustelua siippani kanssa. Vietimme päivää romanttisesti eri puolilla Suomea (kaukosuhteen ilot...), mutta onneksi parempi puoliskoni matkasi luokseni viikonloppua viettämään. Samaan syssyyn kutsuin kaverin kahville ystävänpäiväperjantaina, ja pöydän kuningattareksi olin tekaissut simppelin raakakakun. Pitkästä aikaa - tässä keittiössä kun on viime aikoina ollut uuni kovassa käytössä.


No, ohje kuvineen jäi kuitenkin arkistoihin odottelemaan, ja mikäpä olisikaan parempi ajankohta laskiaisen jälkeen kuin naistenpäivä. Varsin naisellisen nimenkin kun kakku sai, oikein royal. Ohje on hyvin pitkälti rakennettu mukaillen tätä ihanaista mansikkakakkua, joskin marjoina käytin kuningatarseosta. Hyvä, raikas ja monipuolinen kakku, marjoja ja koristeita kun voi muutella aina tilanteen mukaan.


Tattarin idätys: Liota tattareita 20 minuuttia, huuhtele huolellisesti ja jätä ne sen jälkeen kuivumaan. Koko idätyksen voi tehdä vaikkapa siivilässä, laakea uunivuokakin käy, kanneksi vain lautanen raolleen – on tärkeää, että ilma kiertää hyvin eivätkä jyvät ala homehtua. Tattari itää nopeasti noin vuorokaudessa, kun pienet hännät ovat ilmestyneet.


Kuningatarkakku

Pohja:
2½ dl idätettyä tattaria
2½ dl rusinoita ja pilkottuja taateleita
2 rkl lucumaa
2 rkl kaakaojauhetta
½ dl kookosöljyä sulana

Jauha idätetyt tattarit. Lisää sitten pienissä erissä rusinat ja taatelit, jauheet ja lopulta hunaja ja sulatettu kookosöljy. Painele halkaisijaltaan 20 senttisen irtopohjavuoan pohjalle ja hieman reunoillekin.

 Marjahillo:
10 taatelia (ja ½ dl goji-marjoja + tilkka vettä)
3 dl vadelmia tai kuningatarmarjasekoitusta
1 dl mustaherukoita
2 rkl chian siemeniä
1 tl vaniljaa

Jos taatelit ja gojit ovat kovin kuivia, liota niitä muutama tunti vesitilkassa. Blendaa sitten kaikki ainekset keskenään. Jos haluat, voit ensin soseuttaa taatelit ja marjat, lisäten chian siemenet vasta lopuksi, jolloin saat hillomaisemman koostumuksen. Levitä pohjan päälle.

Täyte:
3 dl cashew (liota vähintään 4 tuntia)
1-2 rkl hunajaa/agavea
maun mukaan steviaa (tai lisää hunajaa/agavea)
½ sitruunan mehu
2 rkl riisinlesejauhetta tai 1 rkl soijalesitiiniä (voi jättää poiskin)
1 dl kookosöljyä tai kaakaovoita
1 tl vaniljaa
aavistus suolaa

Laita kookosöljy/kaakaovoi vesihauteeseen sulamaan. Blendaa ensiksi pähkinät, lisää kaikki ainekset kookosöljyä lukuunottamatta ja blendaa sileäksi. Tarvittaessa lisää hieman vettä. Lisää lopuksi sula rasva.
Levitä marjahillon päälle. Laita kakku jääkaappiin tai pakastimeen hetkeksi. Koristele mieleisellä tavalla.


Edellisenä vuonna tein lähes hitiksi muodostuneita suklaataateleita. Kokeilkaa ihmeessä niitäkin!