maanantai 15. syyskuuta 2014

Evässuklaata kiireeseen ja herkutteluun

Otsikko kertoo kaiken olennaisen. Yliopistoluennot alkoivat taas pyöriä ja aivan mielettömän mielenkiintoinen, mutta kiireinen syksy käynnistyi. Syventäviin opintoihin kuuluu hurjasti sisäistettävää mm. psykologisten testien muodossa ja gradukin kulkee koko ajan mukana, joten tekemisestä ei ainakaan tule puutetta. Ajasta sitten senkin edestä. Etenkin, kun mieli tekisi jatkuvasti katsoa vielä yksi jakso Game of Thronesin neloskautta.


Tällaisina kiireisinä aikoina ruokalautaselta ei ole löytynyt oikein mitään raportoitavan arvoista. Perjantai-iltana tuli pitkästä aikaa olo, että voisi tehdä suklaata ja tämä arki- eli maanantaisuklaa mielessäni tein pähkinöillä ja kuivatuilla marjoilla maustetun levyn. Suklaa itsessään on vain varovaisesti makeutettua, koska halusin suklaani tummana ja mahdollisimman terveellisenä. Raakakaakaon terveysvaikutukset lienevät jo useimmille tuttuja, mutta reishin kerrotaan mm. helpottavan stressiä ja parantavan unenlaatua. 


Tai, jos viis veisaa terveysväittämistä, ainakin tämä suklaa maistuu hyvältä. Ja niinä päivinä, kun ensin kaadut pyörällä rähmällesi ja myöhemmin teepussipakettia auki repäistessä tulet myös rikkoneeksi teepussin ja teemurut leviävät nanosekunnissa pöydältä lattialle, on aina hyvä olla suklaata jääkaapissa.


Trail mix -suklaa
  • 1 dl kaakaovoita
  • 2 rkl kookosöljyä
  • pikkuripaus suolaa
  • (veitsenkärjellinen steviaa tai maun mukaan hunajaa)
  • ½ tl ceylon kanelia
  • 1 tl reishiä eli lakkakääpää jauheena
  • 1-2 tl macaa
  • 2 rkl lucumaa
  • 1 dl raakakaakaojauhetta
  • (1 reilu rkl hamppuproteiinia, valinnainen)
  • maun mukaan erilaisia pähkinöitä, siemeniä, kuivahedelmiä ja -marjoja TAI Trail Mixiä
Sulata rasvat vesihauteessa. Sekoittele jauheet yksitellen rasvoihin huolellisesti sekoittaen. Maistele välissä ja lisää makeutta/muuta maun mukaan. Murskaa trail mix -sekoitustasi hieman tai käytä kokonaisia pähkinöitä ja marjoja. Kaada seos muotteihin tai pakasterasian pohjalle ja ripottele trail mixit päälle. Anna jähmettyä pakastimessa noin vartin ajan.


Nyt kun vähäisestä makeutuksesta mainitsin, huomasin tämän ohjeen sopivan myön useissa blogeissa pyörineeseen Sokeriton syyskuu -teemaan. En ole pyhimys sokeriasioissa ja täysin sokeriton, mutta sokeritietoinen käyttäjä. Sitä valkaistua höttöä vältän kuin ruttoa, sen sijaan hedelmiä, agavea, hunajaa ja kookossokeria käytän kohtuudella. 

Ja kun haastelinjalle lähdettiin, kannan vielä korteni #kutsumua -kampanjaan. En ole ollut koulukiusattu, vaikka ulkopuolelle sulkemista ja nimittelyä olen kokenut. Ensisijaisesti osallistumisellani haluan tukea hienoa koulukiusaamisenvastaista kampanjaa. Kenenkään ei tulisi joutua syrjinnän kohteeksi, oli kyse sitten koulusta, työpaikasta, kodista tai mistään muustakaan elämän osa-alueesta.

sunnuntai 3. elokuuta 2014

Ihan simppeli mansikkakakku (raw)

Huhhei, blogi on pitänyt ihan kunnon kesäloman! Olen käynyt Ilosaarirockissa, viettänyt aikaa Tampereella, pyrähdellyt Oulussa, käyttänyt koiran hampaanpoistossa, saanut gradun haastatteluaineiston kerättyä tuloksena lähes 16 tuntia litteroitavaa (erään lähteen mukaan yksi tunti haastattelunauhaa vastaa neljää litterointiin käytettyä tuntia, mikä on ehkä mielestäni hieman yläkanttiin, mutta saa noiden nauhojen äärellä istua hyvän tovin..), luovuttanut verta, uinut paljon ja tottakai pyörähtänyt blenderin ja hellan välissä vain pakon vaatiessa. Mutta nyt palasin kattiloiden ja kippojen ääreen tämän mansikkakakun kuva silmissä kimallellen.


Halusin tehdä pitkästä aikaa sellaisen hyvin yksinkertaisen raakakakun ja siitä syntyi tällainen hempeän vaaleanpunainen herkku. Mansikkakausi on valitettavasti jo ohi, mutta toivottavasti kaikki ovat perkanneet niitä pakkaseen. Poljin kahden vaiheilla, josko tekisin mustikkaisen vai mansikkaisen kakun, mutta perheen yksimielisen äänestyksen päätteeksi jälkimmäinen vei voiton. Halutessaan voi kuitenkin käyttää lähes mitä tahansa marjaa tai hedelmää sen tilalta.

Mansikkakakku (20cm irtopohjavuokaan)

Pohja
2½ idätettyä tattaria tai manteleita
2½ pilkottuja taateleita ja/tai rusinoita
2 rkl raakakaakaojauhetta
ripaus suolaa

Täyte:
3 dl cashew-pähkinöitä
noin 5 dl mansikoita 
1 banaani
½ sitruunan mehu
2 rkl hunajaa
1 dl kookosöljyä
1 tl vaniljaa

Liota cashew-pähkinöitä vähintään neljä tuntia, mielellään yön yli.
Tee pohja jauhamalla kaikki ainekset muruiseksi, tarvittaessa pienissä erissä. Painele leivinpaperilla vuoratun vuoan pohjalle. 
Tee täyte blendaamalla kaikki ainekset kookosöljyä lukuunottamatta tasaiseksi, tarvittaessa lisää tilkka vettä, mutta vain hyvin vähän. Sulata kookosöljy ja lisää sekaan huolellisesti. Levitä täyte pohjan päälle ja anna jähmettyä pakkasessa noin tunti.



Ihanaa elokuuta lukijat! Miten teidän kesänne on mennyt?

tiistai 27. toukokuuta 2014

Chocolate chip mousse

 
Olen tykästynyt käyttämään pehmeää tofua vähän kaikessa, koska sillä saa ihanan samettisen koostumukseen kaikenlaisiin mousseihin, jäätelöihin tai kakuntäytteisiin. Toinen tämän hetkinen innostukseni on kaakaonibsit smoothien tai moussen sekaan blendattuna, koska ne jäävät mukaviksi hippusiksi sekaan. Tällä tavalla modattuna jo kyllästymiseen saakka hehkutettu avokadosuklaamousse saa taas vähän uutta särmää - ja kyllä kelpaa taas herkutella. Jos soija ja tofu ei kuulu ruokavalioosi, voi sen kuitenkin jättää poiskin, koostumus ei vain sitten ole aivan yhtä samettinen.


Suklaahippuinen herkkumousse

1 kypsä avokado
1 kypsä banaani
½ pkt pehmeää tofua
2 rkl kaakaonibsejä
2 rkl kaakaojauhetta
1 rkl carob-jauhetta (ei välttämätön)
1 rkl lucumaa (ei välttämätön)
halutessasi: 1 rkl herneproteiinia, lisämakeutta esim. hunajasta
vinkki: piparminttuöljyllä saat ihanan minttusuklaamoussen!

Poista avokadon kivi sekä kuoret. Lisää pähkinämaitoa tai vettä vähitellen ja blendaa kaikki ainekset samettiseksi.

torstai 22. toukokuuta 2014

Jääteetä radiohiljaisuuteen

Kun edellisestä postauksesta alkaa olla kulunut lähes kuukauden päivät, eikä sittenkään huvittaisi ottaa keittokauhaa tai taikinanuolijaa käteen, alkaa mielessä kummitella jonkinlainen mörkö. Kun eräänä aamuna huomaa saaneensa yön aikana 30 roskapostiviestiä ja sinä samana yönä menettäneen seitsemän lukijaa, kasvaa mörkö vähän isommaksi. En tiedä, oliko kyseessä jokin bloggerin oikku, mutta seitsämän lukijaa yhdessä yössä tuntui melko kummalta. Sittemmin kolme tai neljä on palannut tai tullut uutena. En yleensä huoli lukijoiden määrästä (kiitosta kuitenkin kaikille teille, jotka lukevat ja löytävät postauksistani jotain!), mutta tuollaisen joukkopaon myötä alkaa miettiä, missä voisin tehdä paremmin. No, ensimmäisenä olisi varmaankin hyvä pitää kiinni postaustahdista.

Tämä kevät on ollut siitä jännä, että olen reissannut aika paljon Muhos-Joensuu-Tampere -akselilla, mikä tietysti on positiivista sinänsä. Oman keittiön ulkopuolella kokkailut vaan sitten tahtovat olla sellaista, mikä ei välttämättä tänne blogiin sovi. Kameraakaan ei aina ole mukana. Tuon matkustamisen lisäksi olen paininut sitten jonkin maailmanlopun väsymyksen kanssa. En ole jaksanut inspiroitua tai kokeilla. Luonnoksissa on kourallinen reseptejä, joita en ole jaksanut toteuttaa tai kuvata. Puhumattakaan siitä, ettei tekstiä vain synny luontevasti. Kesäevakkoon muuttokin lähenee. Gradukin olisi työn alla. Onhan noita tekosyitä.


En lupaa ryhtiliikettä, mutta lupaan, että täältä noustaan vielä. Sitten, kun siltä tuntuu. Välikevennykseksi sitten tällainen kesäinen, raikas juoma. Korkkia en raota, vaan teen kesädrinkit itse hyvästä teestä, sitruunasta ja makeutuksesta. Teeksi käy ihan mikä tahansa lempparitee. Suosikkejani on chai-maustettu rooibos ja piña colada vihreä tee, molemmat ostettu Kofeiinikomppaniasta.

Helppo jäätee

1 l vettä
1 rkl mieluisia teelehtiä
½ sitruuna
makeutukseen hunajaa tai steviaa
jäitä
(halutessasi mintun lehtiä, appelsiinilohkoja, mitä vain keksii)

Kiehauta vesi. Laita teelehdet hautumaan veteen 5-15 minuutiksi, riippuen lajikkeesta. Jos käytät vihreää tai valkoista teetä, jäähdytä vettä hetken aikaa, ettei teestä tule kitkerää. Lisää makeutus ja sitruunanmehu (sekä muut romppeet, jos käytät), laita jääkaappiin viilenemään. Tarjoa kylmänä.
Ihanaa lähestyvää kesää, nauttikaa lämmöstä!

maanantai 28. huhtikuuta 2014

Maapähkinäinen 3-vuotiskakku

 
Niin se vain tämäkin blogi täyttää jo kolme vuotta. Kolmeen vuoteen mahtuu 238 julkaistua artikkelia, kourallinen luonnoksia, melko vakiintunut lukijajoukko ja aivan yhtä hajamielinen kirjoittaja kuin alottaessaankin. :) Pääsiäisherkuttelun jälkeen tarkoitus oli tehdä jotain hieman kevyempää, mutta raati kuvasi kakkua muun muassa seuraavasti: "Todella tuhtia, hyvää!!" Täytteen koostumus on niin siloisen pehmeä, että uskoisin tämän sopivan niin vappupöytään kuin kesäkakuksikin. Makunsa se saa maapähkinävoista ja banaanista. Jos banaani ei houkuttele, voit huoletta joko käyttää vain yhden banaanin tai korvata molemmat banaanit (kookos)sokerilla tai hunajalla/agavella.


Maapähkinävoikakku

Pohja:
2 dl idätettyä tattaria tai kaurahiutaleita
1 dl hasselpähkinöitä (liotettuna ja kuivattuna)
2 dl taateleita ja/tai rusinoita
2 rkl kaakaojauhetta
2 rkl kookosöljyä sulana

Jauha idätetyt tattarit ja hasselpähkinät. Lisää sitten pienissä erissä rusinat tai taatelit, jauheet ja lopulta sulatettu kookosöljy. Painele halkaisijaltaan 20 senttisen irtopohjavuoan pohjalle ja hieman reunoillekin.

Täyte:
2 dl maapähkinävoita
2 dl cashew-pähkinöitä
2 kypsää banaania
1 pkt pehmeää tofua
1 dl kookosöljyä sulatettuna
1 tl vaniljaa
1/8 tl suolaa

Koristeluun suklaata tai vaikka kookoshiutaleita

Liota cashew-pähkinöitä runsaassa vedessä vähintään 4h, valuta ja huuhtele. Laita kaikki täytteen ainekset kookosöljyä lukuunottamatta blenderiin ja surruuta sileäksi. Maistele ja lisää tarvittaessa makeutusta esimerkiksi steviasta tai hunajasta. Lisää kookosöljy ja surauta vielä tasaisesti sekaisin, mutta älä blendaa liikaa, ettei rasvat erotu! Kaada täyte pohjan päälle ja laita vuoka pakastimeen noin puoleksi tunniksi. Kun täyte on jähmettynyt voit koristella kakun.


maanantai 14. huhtikuuta 2014

Suklaa-banaaninamut



Pääsiäinen lähestyy ja sehän tarkoittaa taas suklaan kulutusjuhlaa. Suklaamunien sijaan tehtailin banaanitäytteisiä namusia, jotka voi halutessaan muotoilla myös munan mallisiksi. Tuo Cocovin banaanijauhe on ihan hillittömän hyvää! Täyte saa makunsa siitä, mutta jos jollekin ei banaani maistu, voisi sen tilalta varmaankin käyttää jotain marjajauhetta.


Suklaa-banaaninamut

Täyte: 
1 dl cashew pähkinöitä
3 taatelia pilkottuna + ½ dl vettä liotukseen
2 rkl lucumaa
1 rkl carob-jauhetta
1 kookosjauhoa
1 rkl sitruunamehua
1 tl vaniljaa
1 tl kanelia
ripaus laatusuolaa
½ dl kookosöljyä

Suklaa:
1½ dl kaakaovoita rouheena
1 rkl kookosöljyä
2 rkl agavea / hunajaa / palmusokeria
1 dl raakakaakaojauhetta
½ dl lucumaa
ripaus laatusuolaa
1 tl vaniljaa
1 tl soijalesitiiniä
(1 rkl macaa, jos haluaa)

Liota cashew-pähkinöitä runsaassa vedessä vähintään 4 tuntia. Pilko taatelit ja liota ½ desissä vettä muutama tunti. Liotuksen jälkeen valuta pähkinät ja soseuta ne sauvasekoittimella taatelien + liotusveden kanssa tasaiseksi. Sulata kookosöljy ja sekoita kaikki loput ainekset tasaisesti pähkinä-taateli -seokseen. Laita jääkaappiin kymmeneksi minuutiksi. Tämän jälkeen ota teelusikalla taikinasta nökäreitä ja muotoile haluamasi mallisiksi, asettele leivinpaperille ja laita namut pakastimeen ainakin 20 minuutiksi. Tee sillä välin suklaa: 
Sulata rasvat vesihauteessa ja lisää kaikki loput ainekset huolellisesti sekoitellen.

Ota kunnolla jähmettyneet namuset pakkasesta ja dippaile sulaan suklaaseokseen. Voit jähmettää suklaakerroksen saaneet namut taas pakkasessa ja dipata uudelleen niin usein kun suklaata riittään. Laita vielä jääkaappiin kymmeneksi minuutiksi.


tiistai 8. huhtikuuta 2014

Mitä meille syötetään ja miksi?



Liityin jokunen aika sitten Blogat-palveluun ja osallistuin kampanjaan, jota varten sain Atena Kustannukselta arvostelukappaleen Susanna Kovasen ja Harri Lapinojan uutukaisesta kirjasta Ruokapyramidihuijaus - Mitä meille syötetään ja miksi?. He kirjoittavat myös saman nimistä blogia. Teoksen aihepiiri on kiinnostava ja ajankohtainen, mutta myös paljon jo puhuttu ja esilläkin ollut. Aihe tosin on sellainen, ettei siitä ehkä voi puhua liikaa.


Ruokateollisuus on tuttu sana, mutta todellisuudessa siihen liittyy paljon sellaista, mistä kuluttajalla ei ole tietoakaan. Mistä tietää, mihin uskoa, kun elämme keskellä ristiriitaisiakin ravitsemusviestejä ja muotidieettejä? Kuka päättää siitä, mitä me syömme? Ruokapyramidihuijaus pyrkii kertomaan, miten ruokateollisuus ja ravitsemustiede vaikuttavat jopa huomaamatta valintoihimme. Lisäksi teos kehottaa arvioimaan ruokateollisuutta ja ravitsemusviestejä kriittisesti. Nykyaikainen tapa suhtautua ruokaan on yksipuolinen ja jopa ruoanlaitto on unohtumassa kiireisen elämän varjoon. Toisaalta syöminen ei ole enää vain syömistä, vaan myös ravintoaineiden ja energiasisällön tietoista tarkkailua, mikä aiheuttaa monille niin fyysisiä kuin psyykkisiäkin oireita. Ruoalla pyritään hallitsemaan omaa kehoa. Usein tämä yksilötasolle keskittyminen vie tilaa laajemmalta näkökulmalta. Yhteiskunnallisella tasolla puhutaan esimerkiksi ruoan riittävyydestä. Jako yksilön ja yhteiskunnan tasolle on kuitenkin keinotekoinen, sillä ruoka on osa kulttuuria. Yksilöt ovat osa yhteiskuntaa ja vaikuttavat valinnoillaan sen toimintaan.

Kirja jakautuu kolmeen lukuun. Ensimmäinen, Suuri Ruokahuijaus, valottaa ruokateollisuuden ja ravitsemustieteen mutkia. Jälkimmäinen ei suinkaan ole tieteen ihanteiden mukaisesti objektiivista, vaan siihen ovat kytköksissä niin elintarviketuottajat kuin suuret ketjutkin. Toinen luku, Ruokamyytit, purkaa erilaisia ruokaan liittyviä myyttejä, kuten vähärasvaisten tuotteiden tai maidon terveellisyyttä, kaloriteoriaa sekä suomalaisen ruoan laatua ja rehtiä kaupustelua. Kolmas luku, Miten tästä eteenpäin?, on se minua eniten kiinnostanut, sillä se käsittelee konkreettista valinnantekoa ruokateollisuus- ja ravitsemusviidakossa. Kirjan ulkoasu mukailee hauskasti elintarvikepakkauksen tai -mainoksen grafiikkaa. Teksti on sujuvaa, mutta hieman propagandamaista: lyhyitä, ytimekkäitä virkkeitä ja luettelointia. Paikoin lukeminen on ehkä hieman raskasta vahvan asiapitoisuutensa vuoksi, mutta toisaalta kiinnostavaa tekstiä tulee kahmineeksi huomaamattaankin.

Ruokapyramidihuijaus on lohdutonta tykitystä ruokateollisuuden nykytilasta ja historiastakin. Ehdottoman mielenkiintoinen ja ajankohtainen teos. Epätoivoon vaipumisen sijaan olisikin tärkeää keskittyä siihen, mitä valinnoillamme voimme tehdä. Mitkä ovat ne arvot, joita voimme ja haluamme ostoskäyttäymisellämme tukea? Teoksen lopussa on selkeä ohjeistus jokaiselle: kun valitsee aitoja, mahdollisimman vähän prosessoituja perusraaka-aineita ja eettisesti tuotettua ruokaa, joka sopii omalle elimistölle ja pitää ruokavalion sekä elämäntavat monipuolisina, nautiskelee ja on onnellinen, ei voi mennä kovin pahasti pieleen.


*Arvostelukappale saatu Atena Kustannukselta.*